tiistai 21. helmikuuta 2017

Nyt jo ?

Vierii aika vauhdilla, mamman Iina täyttää ensiviikon perjantaina 7 kk ja mitäs? Tytöntylleröllä alkoi ensimmäinen juoksu. Ja niin pienestä rakastettavasta riiviöstäni kasvaa "nainen". Ensimmäinen uros ehti jo tänään käydä aidan toisellapuolella, kaveri oli kylläkin karkuteillä. Kävimme kaunissa auringonpaisteessa myös kävelyllä ja sanoinkin Iinalle "tehdään kylän urokset levottomaksi kun jätät hajuasi matkan varrelle". Kuinkas paljon sitten tiedän tyttökoiran juoksuista? en paljoakaan. Tarkoituksen on lukea teoriaa lisää ja sitten seurailla tyttöä aina juoksun tienoilla. Entä tuo leikkaus, se on mielessäni mutta ainakaan vielä en kallistu sen puoleen. Iina on erittäin hyvä tyttö ottamaan kontaktia minuun ja koulutuksessa se on plussaa. Mikäli havaitsen kuitenkin että tyttö käy levottomaksi eikä enään ole yhteistyönhaluinen, on vaihtoehto leikkaus. Kaikki kuitenkin ajalaan. Mikäli teilllä joillakin on leikkaamaton narttu niin otan mielelläni s-postiin havointoja, näkemyksiä ja tietoja narttunne juoksuaijoista ja eteenkin käyttäytymisestä.
Ja tässä muutama tuore kuva hiiren pyyntitouhuista tontilamme.








maanantai 20. helmikuuta 2017

Pentuhommia

Ei aina ole helppoa olla poika kissa, kolli. Leikkaaton sellainen. Neko on pistännyt parastaan jo kaksi päivää ja yötä jotta tekisi Lollybobyn tyytyväiseksi mutta tytöllä on virtaa vieläkin vaikka muille jakaisin. Ja Neko on väsynnyt. Neiti käy jopa repimässä Nekoa niskakarvoista jotta kollilla halut heräisi uudestaan mutta, kaksi vrk riitti ja hyvä niin. Tästä alkaa kohta lähtölaskenta tuleville taaperoille. Ensin odotelaan kolme viikkoa, alkaako merkkejä tiineydestä näkymään ja sitten useampi viikko kunnes pikkuisten liikkeet erotuu jo emon masussa. Yhdeksän viikon odotus. Nopeasti laskettuna olisi synnytys huhtikuun lopussa. Mikäli kuitenkaan ei tiineyden merkkejä tule alkaa kiimailu uudestaan ja nuoriparilla on lupa aloitaa emmenleikit uudeleen. Näistä seuraavista taaperoista saatan kirjoitella kuulumisia ja niiden kehityksestä useammin. 

Raskaan "työn" uurtaja:)





Pientä väsymystä näkyy myös tytössäkin.


perjantai 17. helmikuuta 2017

Unohtuiko jotakin

Kun on vuosia elännyt tietäen ja uskoen, ettei koirat tai kissat tee mitään "kielettyjä"asioita, tahtoo unohtaa ne ja elää siinä uskossa ettei uusi perheenjäsenkään tee niinkuin vanhemmatkaan jäsenet eivät tehneet. Jero Ja Osku jättivät rauhaan kuivaraksupussit ja siksi sain jättää ne näkyville heidän ulottuville. Luottamus oli suuri:). Myöskään ulkona ei kasvini kärisneet muuta kuin tallonnasta, eivätkä he pahimmin repineet kasveja maasta. Pystyin vapaasti säilyttämään ulkona, lähes kaikkea kasveihin liittyvää, mutta en enään. Eilen huomasin kun puppakorvani Iina oli kasvihuoneen luona ja tonki sinne jätettyä muovipussia. Lähdin katsomaan mitä olen unohtannut syksyllä sinne ja ennenkuin pääsin Iinan luokse tytöntyllerö nappasi pussista jotakin ja juoksi karkuun. Käskystä huolimatta tyttö ei totellut koska tiesi mamman vievän häneltä hänen kovallatyöllä hankkimansa saaliin, koska mamma on niin "laiska" eikä viitsinnyt hakea pussista itseleen omaa saalista. Tovin kuluttua sain käskyn toimimaan ja tyttö pudotti suustaan saaliinsa, mutta pala vielä puuttui jonka näin Iinan nielaisevan alas:(. Mikä olikaan tuo tytön aarre? Narsissin sipuli ja puoliksi mädäntynnyt. Ei muuta kuin tyttö sisälle ja suunitelemaan suolapallojen syöttämistä Iinalle. Ei kuitenkaan kulunnut kuin 5min kun Iina alkoi nielemään ahkerasti ja nuolemaan huuliaan. Tämähän tietysti tarkoitti oksentamista ja niin kävikin. Tyttö oksensi tuon sipulin puolikaan ruuan kanssa ulos, mutta yritti samantien syödä oksennuksen takaisin "ahne kun on" Tämän jälkeen hän oksensi vielä kolme kertaa. Seurailimme hetken Iinaa ja kun kaikki tuntui olevan kunnossa, uskolsimme lähteä yhdessä hakemaan Juuliaa kotiin. 
 
Kun sitten saavuimme takaisin olikin lisää yllätyksiä johon mamman olisi pitännyt tarkemmin varautua koska sen riski oli todellakin suuri, kuivaruuat. Isommat pussi olin nostannut "monitoimipöydälle" mutta olin unohtannut nurkkaan pentunappulapussin joka oli tietysti revitty auki ja naposteltu ruokaa useamman dl verran. Iina olikin sen näköinen että "iltaruuan voisin syödä myöhemmin, kiitos". Ei, EI, seuraava ruokailu on vasta aamulla. Ja taas seurailtiin neidin vointia. Kaikki on hyvin ja minä olen oppinnut läksyni!!!!
Kaikkea sattuu ja tapahtuu.

Jero havaitsi kaverinsa.

Iinaa ei Oravat heti kiinnosta, hän haluaa leikkiä.


Tylsää, Jero ei leiki..

ja mammakin tuon vempaimen kanssa vain tuossa sählää.



tiistai 14. helmikuuta 2017

Hyvää ystävänpäivää

Viikon hiljaisuuden jälkeen haluan toivotaa kaikille teille ja nelitassuillenne näin vaatimattomasti, HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ:)
Olen ollut flunsassa yli viikon ja pikkuhiljaa alkaa taas tuntumaan paremmalta vointini. Tarkoituksena oli tehdä aiheeseen liittyvä kortti mutta vointini vuoksi jäi vain haaveeksi:(

Pikapuoliset kuulumiset täältä metsänkeskeltä. 
Reipas viikko sitten perheeni kutistui yhdellä jäsenellä kun Lollybobbi pakkasi pienen pinkinvärisen reppunsa ja lähti pyjamabileisiin Minin ja Novan luokse. Tällä viikolla Pinsessani pitäisi sitten kotiutua mikäli isäntäväki suostuvat luopumaan hänestä:). Kotiutumisen jälkeen aletaan sitten suunittelemaan pienen pieniä tasuttelioita.

Kohokohta viikolla oli kun Jero täytti 10.2   7 vuotta, ONNEA JERO:) <3. Päivänsankarille jaksoin pikaisesti väsätä "kakun" Maksalaatikkoa, Nakkejaa  ja Nugetteja. Tietysti myös pikkusisko Iina Inkku Kinkku sai myös oman annoksensa herkkuja. 
Selkeästi näkee kuinka "tylsistyneitä" nelitassuni ovat kun ei ole ollut viikkoon järjestettyä toimintaa joten nyt yritän paikkailla tilanetta, vaihe vaiheelta. Tänään vielä ollaan vain ja huomenna aloitetaan Viikkohuololla.

Mamman komeus ja ikuinen Nalle Valle.

Kuinka ylpeä minä olen, että saan omistaa sinut.

Toivon sydämmestäni, että meillä..

olisi vielä toiset 7v yhteistä taivalta kuuljettavana.

Juuri sinua minä tarkoitan, Kultaseni<3

Juu, Juu, saat namin.

Mitä työ höpisette? minnuu nukuttaa.

torstai 2. helmikuuta 2017

Siis porkkanaa ??

Kun keskityy katsomaa näiden tassutelioiden puuhia yhdessä tai yksin saa itseleen useasti hyvänmielen, voisinko sanoa "pienestäkin" asiasta. Iina on kaikkiruokainen, niinkuin aikoinaan Oskukin teki, Iina haluaa myös aina palan omenaa tai porkkanaa jota itse syön. Jero ei ole koskaan ollut kiinostunnut kasviksista tai hedelmistä, eikä sillä väliä koska eihän koirat kuin kissatkaan elä "pupunruualla". Annoin tyttölle puolikaan porkkanaa ja kuin päähänpistona annoin toisen puolikaan Jerolle, jos hän ei sitä syö niin kyllä Iina hoitaa senkin. Yllätyin kun Jero kuitenkin otti porkkanan mutta pudotti sen nopeasti Iinan ruokaastiaan joka oli jo tyhjä. Kun Jero sitten  näki että Iina oli syönnyt omansa ja lähestyi häntä, tuli Jerolle kiire ottaa porkkana itseleen ja samalla murinalla ilmoitti tytölle "tämä on minun". Jäin seuraamaan mitä sitten tapahtuu, hylkääkö hän porkkanan suosiolla vai onko hänen pakko poiketa ruokalistastaan ja syödä se. Ja yllätyksenä, Jero kuin pitkinhampain alkoi rouskuttelemaan porkkanaa, Iinan seuratessa 40cm päästä "syötkö vai et, kyllä mulle kelpaisi". Poika oli kyllä sen näköinen, että kaikeen minunkin pitää alistua vain siksi, että kaverille EI jätetä:)

Olen viikkoja seurannut kuinka Iina vie Jerolta namipalat tuosta aktivointi lelusta ja odotannut milloinko hän oivaltaa tavan saada itseleen sen mikä hänelle kuuluukin. Tuossa lelussa on neljä hampaanmuotoista kupua jotka pitää ensin siirtää jotta pystyy seuraavaksi siirtämään kuuden lokeron kantta päästäkseen käsiksi nameihin. Jero on yleensä tehnyt ensimmäisen vaiheen ja nostannu hampaat pois, samalla silmänräpäytyksellä Iina "varastaa" namin sen alta itseleen. Vihdoin tänään näin Jeron jo oivaltaneen asian ja Iina on joutunnut itse etsimään omat namit, ja kukapas muu kuin Jero oli ylpeä itsestään. Ehkä jollekin pieniä asioita mutta minulle suuria, iloa arkeen tuovia.



Mamma nauraa Iinan pyllylle:) Batman.

Tämä ulkoilu oli sähläilyä remmin kanssa:)

Iina ei vielä ymärrä mitä tarkoittaa "kierrä"

Joten olemme yleensä risuissa kiinni.

Näitä kuvia katsoessani sain idean mennä katsomaan..

tarkemmin pääseekö kalliota ylös loivasti ja turvallisesti. Aika rämeistä tuokin alue on kun ajattelen uutta ulkoilu reittiä.

tiistai 31. tammikuuta 2017

Karvojen pöllytys

Neljä kissaa joilla on tiivis pohjavilla ja voi vain kuvitella kuinka paljon lähtee karvaa kun sen aika on. Viikonloppuna katsoin kuinka paksu turkki on Novalla ja Minillä. Entä kuinka paljon sitä harjatessa lähtee irti. Siinä missä omat kissani ovat totutettu harjaamiseen niin tuo ihana tyttö duo tykkäävät myös turkin huollosta. Onhan itsestään selvää että rakasta ystävää haluaa auttaa ja hänen turkkiharjataan säännölisesti, näin vähenetään karvapallojen oksentelua huomattavasti. Olenkin monesti miettinyt kuinka harvoin kissani näitä karvamatoja oksentaa. Kun muistelen jo edesmenneitä kissojani oli oksentelu yleistä, sitä oikeastaan pidetiin päivänselvänä asiana silloin, että näin kissan kuuluu tehdä. Markkinoilla on myös kuivaruokaa mitkä pitäisi vaikutaa karvapallojen oksenteluun vähentymiseen. En kuitenkaan ole tullut tutuksi kyseisen ruuan kanssa, en ole lukennut tai kuullut sen enempää kysellytkää, kuinka se toimii. Ajoittain kuitenkin mietin, että onko mahdollista noiden irtokarvojen jääminen suolistoon pitkäksiaikaa ja aiheutaa kissan sairastumisen, esim, suolistotukos. Tässä onkin asia josta pitäisi tutustuu etten turhaan  mietiskele. Näin kun kirjoittelee asioista ja juttelee tuttujen kanssa niin huomaa aina välillä, että on tiedonpuuutetta monestakin asiasta. Yksinkertaisesti, meillä on karvaa sielä ja täälä, jos niitä pelkää, ei luokseni tulla tarvii :). Huom. olen  varmaan jossain vaiheessa kirjoitellut näitä karvajuttuja. Muisti ongelmien vuoksi saatan kirjoitella tuplasti asioista.
Terve. Miu oon Nova.

Isukki, söit sitten kaikki.

Kissan omistajat tietävätkin kuinka kivoja ovat nämä pussit,

Mutta myös vaarallisia! Joten vain valvonnanalla saa leikkiä!

Neko vaipui harjauksta, transiin:)

Ei näe, ei kuule, katsoo vain kaukaisuuteen:)

Pipi  on paraantunnut jo ajat sitten.



maanantai 30. tammikuuta 2017

Kirsun tuhinat

Jeron pitkäaikainen ystävä, Orava saapui aamusta tuomaan iloa ja vaihtelua Jeron elämään. Kaveri ei ole näkynnyt yliviikkoon tontilamme joten Jeron aamupäivä meni rattoisasti juosten puiden alla. Kun Jero yritti hypnotisoida Oravaa alaspuusta niin minä ja Iina teimme "etsi" harjoitusta namipalojen kanssa. Nyt alkaa tytölläkin jo tuhina kuulumaan ja voimistunnut voimakaasti kun hän innokaati lähtee etsimään lähelle piilotettuja nameja. Tietysti aina opastan häntä, mistä tai mihin suuntaan kannataa lähtee nuuskimaan. Alue ei ole suuri johon namit pudottelen, noin 2 x1,5, siis pieni alue. Koska kyseessä on näinkin tuore tytöntyllerö en ole vielä suurentannut aluetta ja siinä vaiheessa kun huomaan hänen toimivan oikein niin vaikeutan etsintää astettain. Harjoitukset teen mökillä omalla tontilla, tarkoitukseni ei kuitenkaan ole tehdä etsintää vapaana metsässä. Kyseessä on akviteetti ja yhteinen ajan viete. Olisi tietysti hienoa kun saisin itsestäni niin paljon irti ja kouluttaisin tytön etsimään esim. Tryffeleitä:) ja heittihän joku ilmaan ajatuksen "etsi kanttarelli" :). No tuohon jälkimmäiseen en varmaan ryhdy sillä muutoin menee itseltään kanttarellien metsässä rämpimisen ja löytämisen ilo, täytyyhän sitä itsekin tuntea onnistumista etsinässä.
Mamman kädet ovat vieläkin Iinalle suuri hellyydenkohde, ja pikkuisen epäilen hänen myös jo kokelevan minua, että mikäs mummu mamma minä olen ja kuinka tosissani. Jos hän löytää minusta heikonkohdan olen mennyttä:). Ei nyt sentää, minulla on vain tapana aina ensin puhua ennenkuin räjähdän, eli kovennan ääntäni:) Ottakaan nämä jutut huumorilla:).

Ihanat luppakorvani, ei näitä voi olla rakastamatta <3


Tule, tule jooooo.

Ikuinen Nalle Valle <3

Taskuvaras.

Minäkö ?

Namien väärinkäyttöä piilotaa ne taskuun.

Löytyy, löytyy. Hups epäselvä kuva.

Ei lopeteta vielä, Iinan oikeesti, jatketaan.
Tuusaa, Mennää sit päikkäreille.